Myönnän tänään, tässä hetkessä voimattomuuteni alkoholismin vaikutusten nähden ja elämäni muodostumisen sellaiseksi etten omin voimin kykene selviytymään. Otan ensimmäisen askeleen ja tunnustan oman väärän käyttäytymiseni.

Huomaan vajonneeni takaisin vanhaan itsekeskeisyyteen ja pakkomielteiseen käytökseen. Olen ollut viimeisen viikon ajan tosi ahdistunut, hakeutunut olemaan itsekseni, hakenut riitaa töissä ja vapaalla ja luullut suurin piirtein omaavani jotain supervoimia. Olen ajatellut, että kyllä minä selviän kaikesta ja pystyn hoitamaan itse vaikeatkin asiat.

Sisäinen ääni laittoi äsken lukemaan uudestaan ensimmäisiä askeleita ja siellähän se minun tilani on kuvattu, kahdessa eka askeleessa. Kuvittelen olevani itse se suurempi voima ja syöksen itseni epätoivoon ja yksinäisyyteen. Olen kadottanut yhteyden sisäiseen lapseeni ja pehmeään puoleeni. Ulkoinen ja vahva kuori on ollut liian vahva päällä. Haluan luovuttaa tahtoni, pelkoni ja ahdistukseni. Olen saanut taas pohjakosketuksen toipumisessani. 

Tänään olen tajunnut kaipaavani muita läheisiä ihmisiä. Omia ystäviäni, lauluystäviäni, äitiäni ja aal ystäviäni.

Tarvitsen apua toipumiseeni. En osaa tehdä tätä yksin. Hellitän ja annan korkeimman voiman johtaa. Soitan kummilleni ja puhun asioistani.