Tänään tunnen itseni hieman vahvemmaksi. Tai oikeastaan vahva on huono sana, koska ei minun kannattaisi olla vahva. Voisin sanoa, että tunnen itseni hieman virkeämmäksi. Olen erittäin iloinen, kun edessä on viikonloppu ja ensi viikolla pari päivää lomaa. Yhteensä siis neljän päivän vapaa edessä!

Osa tämän päivän hyvästä olosta tulee siitä, kun uskalsin olla heikko ja luovutin. Luovutin ja annoin pois vapaaehtoistöitä, joita olin kerännyt. Olin ajatellut, että pystyn niihin kyllä. Pieni pelko oli kyllä matkassa alusta asti. Tajusin kuitenkin aika pian, etten oikeasti pysty ylimääräisiin töihin ollenkaan. Kaipaisin kaikista eniten vapaa-aikaa. Ihan vain sitä kun saisi makoilla sohvalla ja nauttia. Ei olisi mitään pakollisia hommia odottamassa. Sehän olisi kait ihan mahdollista minullekin... kun vaan järjestän asiat niin.

Viime päivinä kodissani on ilmennyt ihan uusia piirteitä. Keittiön tiskipöytä on räjähtänyt täyteen tiskejä ja lattialla rahisee leivänmuruja iloisesti. Sänky on välillä petaamatta ja pyykit lojuvat pyykkikorin ympärillä, eivät pyykkikorissa. Mitä kummaa kodissani tapahtuu? Olenko minä antautumassa ja luovuttamassa kontrollista? Olenko epäonnistunut vai onnistunut? En ole itsekään ihan varma. Sen tiedän, että olen hakemassa muutosta omaan elämääni ja se alkaa ilmestyä pieninä virtoina. 

Tehokkaana ihmisenä voisin tehdä suunnitelmia, miten ongelma ratkaistaan. Mutta kun ei huvita eikä ongelma yllättäen tunnu niin isolta. Talossa on eri-ikäisiä lapsia, töissäkäyvä äiti ja paljon puheenpulinaa. :) Löysin netistä eilen ehdotuksen, mitä kotitöitä eri-ikäiset lapset voisivat tehdä. Tästä voisi heittää kotona ideoita:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/poydan-kattamista-vai-polyjen-pyyhkimista-katso-ikaan-perustuva-listaus-lapsellesi-sopivista-kotitoista/5176800

Olen ehkä lopulta sisäistämässä sitä, ettei kaikkea voi saada. Jos kolmiossa on työ, lapset ja koti, joku noista väkisinkin jää vähemmälle huomiolle. Töissä pitää käydä, että on rahaa elämiseen. Lapsille haluan antaa aikaani ja rakkauttani. Elikkä häviäjä on se koti! On siis ihan oikein antaa kodin sotkeutua välillä. Minulla on opettelemistä tuossa lasten vastuullistamisessa. Murkku osaisi ihan hyvin hoitaa yksin oman huoneensa. Leikki-ikäisen voi opettaa siivoamaan leikkinsä jäljet. Mitenkäs sitten minä? Siivoaja olisi ihana. <3 Ehkä joskus vielä. Ensin voisin miettiä, miten saisin arjen mahdollisimman helpoksi. Mitä se minun tapauksessani tarkoittaisi?

Joka tapauksessa, opettelen kuuntelemaan omia tarpeitani. Yritän keskittyä siihen, mikä on MINULLE tärkeää. Työ muiden eteen ei ole nyt sitä. Työ itseni eteen on nyt juuri sitä.