Alkoholistin aikuisena lapsena minulla on usein ongelmia parisuhteessani, niin nytkin. Koetin tehdä kaunalistaa tilanteen helpottamiseksi.

1. Mieti, mistä todella kannat kaunaa. Mitä tarkemmin pystyt erittelemään, miksi jokin teko sohaisi itsetuntoasi, sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on jättää asia taaksesi.

• Hän ei ole sellainen kuin odotin. Odotin hänen olevan pelastajani, alfa-uros. Toisaalta haluaisin olla itse pelastaja - yli-ihminen, joka huolehtii muista. Eniten haluaisin olla ylpeä hänestä. Haluaisin voida katsoa ja ajatella häntä ihaillen.
• Hän on ylivarovainen kaikessa. Hän ei ota riskejä tai kokeile uusia asioita avoimesti. Tuo käytös korostaa minussa kapinallista puolta.
• Hän on liian samanlainen kuin minä. Olen huolehtija ja hän on huolehtija. Välillämme on tasapainoilua, kuka huolehtii kenestä.
• Hän kuulee minut huonosti ja tuntee minut huonosti. Minua inhottaa/hävettää huutaa omia asioitani isoon ääneen. Hän tulkitsee minua erikoisilla tavoilla. Hän yleensäkin tulkitsee minua paljon eikä kysy miten asia on.
• Hän ei vastaa odotuksiini. Mutta en oikein tiedä, mitä odotukseni ovat? Osa odotuksista on ulkoisia ja liittyvä tyyliin. Hän ei kelpaa minulle sellaisena kuin on, mikä on taas Minun ongelmani.
• Hän haluaa minulta liikaa - aikaa ja huomiota. Olemme aivan eri elämäntilanteessa ja on vaikea sovittaa rytmejä yhteen. 
• Hänellä on paljon vapaa-aikaa ja vapaus tehdä mitä haluaa. Olen hyvin kateellinen siitä.  Toisaalta hänellä ei ole oikein mitään harrastuksia tai kaveritapaamisia. Tämän takia hänessä ei ole oikein sisältöä. Hänellä ei ole kuin työjuttuja.
• Olen tilanteessa, jossa tarvitsen apua lasten kanssa. Kun pyydän apua, minusta tuntuu kuin jäisin jotain velkaa. Annan tavallaan samalla lupauksen jostain, mitä en ehkä halua. Kipuilen itse itsenäisyyteni kanssa. Tarvitsen, mutta en halua olla tarvitseva. 

2. Mieti oma käyttäytymisesi

• Odotin häneltä liikaa. Asetin vaatimuksia, jotka kumpuavat omista tarpeistani. En keskustellut tarpeistani hänelle aidosti. Kerroin kyllä, kun olin pettynyt johonkin mitä hän ei tehnyt / teki väärin.  
• Haaveilin heti liian isosti. Katsoimme välittömästi uutta asuntoa ennenkuin edes tunsimme toisiamme. Tutustutin hänet lapsiini ja otin elämäämme mukaan liian pian. Nyt koen syyllisyyttä, kun lapset kaipaavat häntä.
• Suljin tietoisesti silmäni ongelmilta. Huomasin pian, että meillä ei ole paljoa yhteisiä asioita. Mutta oli turvallisempi ripustautua kuin tehdä asialle jotain. 
• Sekoitan helposti rakkauden sääliin. Nyt pelkään, että enemmän säälin häntä kuin rakastan häntä. Olen taipuvainen huolehtimaan muista enemmän kuin itsestäni. Nyt olen kuitenkin väsynyt tuohon ja sitä myöten häneen. Hän on kuitenkin täysin syytön tähän kuvioon. 
• Minun on vaikea ilmaista vihaani ja muita vaikeita tunteita. Keräsin kaunaa väliimme.
• Syytän itseäni vaikeuksista... tai häntä. Vaikeus voi olla kommunikaatiossakin tai vain erilaisuudessamme. Vika ei aina ole jossain ihmisessä ja kukaan ei ole itse vika. Ei hänkään. 

Monenlaisia ajatuksia nousi siis. Sen huomaan ainakin, että minun pitäisi puhua ajatuksistani ja tunteistani hänelle enemmän. Ottaen senkin riskin, että menetän hänet. Muuten kerään kaunaa ja sabotoin suhteen sen kautta. En voi muuttaa häntä, joten minun pitää muuttaa joko omaa käytöstäni ja ajatuksiani tai tilannetta. Mutta mitä minä varsinaisesti edes etsin? Isäänikö, jota minulla ei oikein ole ollut? Olen kyllä ihan liian itsenäinen olemaan isämäisen miehen kanssa. Toisaalta en halua itsekään olla liian äitihahmo. Ollappa kultainen keskitie! Kas, siinäpä dilemmaa.