Tunnen monesti, että olen henkisesti jumissa. Tarvitsisin saada purkaa oloani ja ajatuksiani jollekin. Mutta kenelle sitä voisi näin illalla soittaa? Otin tänään tämän blogin itselleni tekohengitystä antamaan. En halua kirjoittaa vain päiväkirjaan, koska se jää pelkästään itselleni. Toki päiväkirja voi olla hyvä joskus.

Olen huomannut itsessäni sellaisen, että pohdin asioita samalla kun kirjoitan niistä tai puhun niistä. Etukäteen en yhtään tiedä mihin ajatus johtaa. Aal kokouksissa saan apua puhumisesta ja toisten kuuntelemisesta. Haluan jakaa ajatuksiani ja toipumistani. Ehkä se on myös toipumista, kun tulen ulos eristyksistä. Toisaalta Aal ohjelman 12. askel kannustaa toivon ja sanoman jakamiseen, koska se edistää omaa toipumistani. Saan apua, kun saan auttaa muita. Kuulostaa hyvältä. :)

Moni asiahan on nimittäin tosi hyvin. Olen taloudellisesti turvassa ja minulla on kohtuu hyvät välit läheisiini. Minun on kuitenkin vaikea olla aidosti rehellinen ihmisille, joka ovat minulle tärkeitä. Lipsahdn helposti mielistelyyn ja mietin, mitä he minusta ajattelevat. Eikö olekin tyhmää? Sitä antaa ihmeen helposti elämänsä kontrollin muille ihmisille.